Luudalla töitä

luuta
Tänään on ollut luudalla töitä. No, virtuaalisella luudalla tai jollain. Siivosin kännykän! Kaikki turhaan sinne(kin) tallentuneet kuvat saivat lähteä. Kaikki turhat viestit on siirretty bittiavaruuden hautausmaalle. Kaikki yhteystiedot, joilla ei ole oikeasti mitään merkitystä, ovat muuttaneet autuaammille metsästysmaille.

On muuten vapautunut olo!
Se on jännä, miten paljon tämä ’luudan heilutus’ vaikuttaakaan. Ihminen on kai jonkintason hamsteri, joka kerää sitä sun tätä talteen. Jos vaikka (muka!) joskus tarvitsee. 99% noista jutuista on niitä, joita ei koskaan tarvitse.
Tästä on hyvä tallustaa eteenpäin. Kenties heiluttaa sitä luutaa muuallakin…

Jos tie onkin suljettu

suljettu
Hirmuinen kiire ⏰. Lyhin tie on suljettu! Kyllä siinä keittää aika herkästi. En oikeastaan ole edes puhumassa konkreettisesta tiestä ja sen sulkeutumisesta. Sanoisin jotain siitä ’tien sulkemisesta’, joka on edessä, kun voimat on lopussa. Tien sulkijana on hyvä olla ihan itse, sillä sillon se voi onnistua helpommin. Jos sen tekevät muut, uuden reitin löytäminen on usein hemmetin paljon hankalampaa.
Minun mielestäni asiassa on muutama pakollinen rappunen:

  • Tiedosta totuus.  Tiedosta, että nykyinen elämäntapa on mahdoton ja se syö sinulta viimeisetkin voimasi, jos et tee muutosta.
  • Selvitä, mitkä asiat ovat niitä, jotka syövät sinua eniten ja miksi.
  • Kun tiedät, että nykytapa on mahdoton ja olet rehellisesti selvittänyt pahimmat voimiesi syöjät ja sen, miksi näin on, on aika päättää muuttaa tilanne.
  • Seuraava rappunen on sekä isoin askel, usein aluksi vaikein, mutta lopulta todella palkitseva: on aika etsiä ratkaisut mahdottomuuksien poistamiseksi. Käytä apuvälineitä; ruutuvihkoa, mindmap-sovellusta, liitutaulua, kaverikeskusteluja – ihan mitä tahansa, mutta laita ylös kaikki – ne hulluimmatkin! – ideat asian korjaamiseksi.
  • Valitse se / ne keinot, joilla korjaat asiat.
  • RYHDY TOIMEEN muistaen, että aina ei ensimmäinen ratkaisu välttämättä ole paras / auta tarpeeksi, mutta luovuttamalla ei ainakaan tilanne korjaannu.

💡 Niin, tämä on ollut mun tapani vaikeissa tilanteissa löytää se uusi tie. Ja mulla se on toiminut…

Sisseli?


Olen ”Sisseli’, oikeasti Marjatta, elonpolkua jo hyvän aikaa taivaltanut nainen, jolla on yhä paljon kysymyksiä ja (ainakin välillä tuntuu, että) liian vähän vastauksia 👵
🍀 Silti mieli avoimena kuljen elämänpolkua kokien elämän jatkuvana seikkailuna 🌈

📕 Jos haluat tuntea minua vähän enemmän, katsopa ”Ystäväkirja-vastaukseni” TÄÄLTÄ.

Pieni näpäytys

sipsit
Joskus on pakko näpäyttää… Kävi tässä yks päivä kaverintapanen täällä. Laitto jotain tavaroita mun kaappiin ja tuli paheksuva ilme naamallaan valistamaan: ”Etkö sinä ymmärrä, että sipsit ovat epäterveellisiä?! Sinulla on niitä monta purkillista!”  Katsoin häntä ensin varmaan aika tavalla oona, mutta sitten vastasin: ”Saat syödä jokaikisen sipsin, mitä tästä huushollista löydät!”  Hän nyt (sopivassa tilanteessa vegaanina ja sopivassa tilanteessa ties minä) muka kauhistunut ilme naamallaan vastasi: ”Minä en moista roskaa syö!” Oli ihan pakko jatkaa:”Kato nyt edes, mitä siellä on”…
Katsoihan tuo ja oli aikamoisen nolo 😆  Jaa miksi, no siksi, että niissä sipsipurkeissa olen vuosien ajan pitänyt spaghetit ja mm. sipulinpuolikkaat. Iso on spaghetille just sopivan kokoinen ja pienessä säilyy sipulinpuolikas hyvänä monta päivää ilman että koko huushollissa tuoksuu sipuli  :p

Pinna paukkuu

Kevään merkit on ilmassa ja samaan aikaan mieli myllertää ilon ja välillä kiukun tai alavireen suunnalla. Aurinko tuo positiivisuutta, mutta kun saa asiatonta kohtelua arvon virkaihmisten taholta, pinna paukkuu. Kuka hemmetti on antanut joillekin vallan heitellä ihmistä miten huvittaa? Jos varaan ajan tiettyyn palveluun, haluan ajan juuri siihen palveluun eikä minua ole lupa (ainakaan kysymättä) siirtää toisaalle. Toisaalle, huonompaan palveluun ja pidempään jonoon. Kipu on perkeleellinen kaveri 😡