Onpa se hyvää!

mustikkapuuroa

Mustikoita kertyi täällä säilöön (pakkaseen sellasenaan+hilloksi ja hyytelöksikin) runsaasti, joten sitä satoa pitää alkaa käyttää. Meinaan, kun pakkanen on nyt tupaten täys ja ei oikein mahdu muuta tärkeää.

Niinpä keitin mustikkapuuroa. Kuten Äityli-Mummo toisaalla sanoi: ”ain kannattaa ”säveltää”…   Nyt sit sävelsin. Mustikkariisipuuroa! Olen joskus tehny mannasuurimoista, mutta kyllä tämä on paljon makosampaa 😋 Tätä teen toistekin.
Mittoja en osaa antaa, kun en mittaile noita. Mustikkamehua, puuroriisia, ripaus suolaa ja vähän sokeria. Annetaan kiehua hitaasti välillä sekoittaen. Aivan ihanaa heti. Maistuu kylmänä ja toimii mikrossa lämmitettynäkin.

JAA TÄMÄ

Joskus pitää herkutella

vohvelit
Minut tuntevat tietävät, että en ole nykyisin mikään kokkailija. Tuli vaan hirmuinen makeanmieliteko. No, mikäs siinä… vohvelirauta esiin ja pian suu makiaksi 😋
Toisen vohvelin päälle laitoin jätskiä ja toiselle mustikkahilloa. Jo meni makeanhimo vähäksi aikaa.

jk. Monella se vohvelirauta on jossain kaapinperukoilla. Minusta se on tosinäppärä kapistus nopean syötävän saamiseksi – niin makean kuin suolaisenkin. Eli, täällä se ei jouda mihkään kaapinperukoille.

JAA TÄMÄ